Syksyllä 2007 perustamani yhtye Black Poodle sai nimensä Minni villakoirasta. Minni oli hengästyneen parisuhteen viimeinen pelinappula ja viaton luontokappale, joka joutui todistamaan perheen hajoamista. Eron aiheuttama tuska oli omiaan inspiroimaan laulujen kirjoittamista. Kirjoitin aluksi suomeksi ja bändin nimikin taisi olla aluksi Kerosiini. Vähitellen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että olisi laulettava rock-musiikin ainoalla äidinkielellä eli englanniksi.
Me olimme kuin veljet. Black Poodlen konkoonpano oli minä kitarassa ja laulussa, Jari Koskinen rummuissa ja Timo Saajoranta bassossa. Yhtye oli kolmekymppisten perheellisten ukkojen viimeinen karkaaminen kohti rock-unelmaa. Halusimme luoda musiikkia, joka olisi helposti lähestyttävää mutta myös syvällistä, ajatuksia herättävää ja kokemuksen karsastamaa melodista poppia. Vaikutteita musiikkiin ammennettiin Kentin, U2:en, Oasiksen ja Don Huonojen kaltaisten orkestereiden runsaudensarvesta.
Black Poodlen ensimmäiset keikat olivat Keravalla Pub Robinsissa. Muistan, että bändi pääsi soittohommiin vasta TV:n jääkiekkomatsin jälkeen. Urheilu on Suomessa tärkeämpää kuin kulttuuri. Soitimme alkuun muutaman tutun cover-biisin, joiden jälkeen etenimme oman materiaalin turvin. Vastaanotto oli hyvä mutta ei yli-innostunut. Lähinnä ihmiset olivat sitä mieltä, että kuulostaa ihan musiikilta, mutta soittakaa Paranoid.
Bändin ensimmäinen ja viimeinen maailmankiertue suuntautui Bristolin kautta Riikaan. Kiertue alkoi Bristolista vuonna 2009 kun soitimme Nokia Musiikki organisaation yksityistilaisuudessa. Meitä lämmitteli tuolloin I Am The Door -brittiyhtye, jonka jäsenistöstä taisi myöskin löytyä Nokian miehiä. Oli kunnia soittaa heidän kanssaan.
Maailmankiertue keskeytyi pahasti, kun päätimmekin tehdä levyn. Levylle pääsivät kestosuosikit kuten Angel to Die For, It’s All Mine ja Secret Game. Kappaleita levytettiin yhteensä neljä ja annoimme julkaisulle nimeksi Secret Game. Juha Jäntti miksasi ja masteroi teoksen. Jue Feng loihti levynkannen visuaalisen ilmeen. Kiitos vielä talkoohengestä!
Levyt mukaan ja Riikaan maailmankiertueemme päätepysäkille. Laivalla taisi olla Keskustapuolueen bileet ja meininki oli kuin herätyskokouksessa konsanaan. Soitimme mennessä ja tullessa. Vuosi oli 2010 ja Mari Kiviniemi oli Suomen pääministeri. Oli kunnia ojentaa pääministerille meidän T-paita ja upouusi levy. Lisäksi Mikko Alatalo tanssi hitaita musiikkimme tahdissa. Olimme saavuttaneet huipun johon oli hyvä lopettaa.
Toni Kopra 