Soul Search – Toni Kopra

Pimeän pelko

Ihmiskoe jatkuu. Toipuva pessimisti osallistui pyhäinpäivän ratoksi After Dark -kauhutapahtumaan, jossa meno on äitynyt välillä niin kovaksi, että rikosilmoituksia on sadellut ja tapahtumasta on saatu muutama herkullinen otsikko keltaiseen lehdistöön. Imatralla Kaakkois-Suomen poliisi puhalsi pelin poikki ja koko touhu kiellettiin.

Itselläni jäi Mestaritallin viikonlopun tapahtumista sellainen olo, että paljon melua tyhjästä; kesäteatterissakin on enemmän kauhua ja paljasta pintaa kuin kyseisessä performanssissa. Kaikki kiitos järjestäjille viihteellisestä ja monin paikoin onnistuneesti ällöttävästä menosta, mutta pelottava se ei ollut. Ellei nyt pidä pelottavana kovaäänisiä pellejä, ruoalla leikkimistä ja munasillaan kekkuloivaa miestä.

Jäin kuitenkin pohdiskelemaan, että mikä sitten olisi ollut pelottavaa (ja mielellään laillista). Arki on usein tässäkin kohtaa tarua ihmeellisempää ja pelottavampaakin:

Yksinäisyys – Minäkin jouduin tarkoituksella ystävistäni eroon, mutta koko tapahtuman ajan sain olla osana verrattain isoa ihmisryhmää ja vaeltaa muiden kohtalotovereiden kanssa. Pahempaa olisi ollut olla yksin ja kohdata rastit yksikseen.
Tuttu muuttuu oudoksi – Kauhuun ei tarvita välttämättä aina kaapuja tai outoja naamareita. Usein riittää se, että esim. joku tuntemasi ihminen on mukana juonessa ja alkaa käyttäytyä oudosti. Sekin riittää, että alussa muodostamasi kuva pelin säännöistä muuttuu kesken kaiken. Mitäs jos kaapukokelaiden testaaminen olisikin keskeytynyt poliisiratsian vuoksi ja osallistujat olisikin saateltu putkaan ja kuulusteluihin? Eri peli.
Säikyttely – Vanha kunnon kummitusjuna toimii aina. Kauhuleffojen klassikoissa piinaavan odottelun ja intensiivisen musiikin jälkeen tulee se kovaääninen ”pöö” ja säikähdys. Toimii.
Taikatemput – Silmänkääntötemput saavat ihmisen hämmennyksen valtaan ja epäilemään luonnonlakeja. En tiedä, ovatko taikurit pelottavia, mutta ajatus siitä, että näitä outoja voimia käytetään sinua vastaa, on vähintäänkin huolestuttavaa.
Salaisuudet esiin – Kun yhtälöön lisätään, että sinusta tiedettäisiin jotain, minkä vain harva tietää, kauhun keitos on valmis. Tässä tarvitaan vähän kotijoukkojen tukea ja siksi taas kerran vähän hankalampi toteuttaa.

After Dark Helsinki ja Three Acts of Faith ei ollut minulle pelottava. Pelottavinta taitaa kuitenkin olla elämä itsessään. Kuinka usein meille elämässä tarjoutuukaan mahdollisuuksia -isoja ja pieniä – ja kuinka moni tilaisuus jää käyttämättä, koska pelotti. Toipuva pessimisti pelkää eniten sitä pimeää, minne pelko meidät johtaa eli elämätöntä elämää. Veljet ja siskot, pysytään lujina! Pelko pois!

”eihän se oo häviäjä
joka yritti täyttää suuria unelmiaan
vaan se joka jätti tilaisuudet käyttämättä
se joka pelkuruuttaan nyt harmittelee”

-Don Huonot, Pilvenpiirtäjä

t, Toni

Mitä opin Trainers’ Housessa?

No yritetään nyt tätäkin. Jos vaikka omaa menneisyyttäni tarkastelemalla opisin jotain. Ystävänpäivän kunniaksi laitan tämän kaikkien luettavaksi. Hyvää ystävänpäivää sinullekin!

Lokakuussa 2013 aloitin reilun vuoden mittaisen matkani Trainers’ Housessa (TH), suomalaisessa muutoksen läpiviennin temppelissä. Se on kuulkaa hyvä talo ja uskallan suositella sekä työnantajana että yhteistyökumppanina. Ja sori, kun en kirjoita Jarista. Siellä on muitakin erityisiä ihmisiä.

Eli mitä jäi käteen? Minimistandardit, vaikutuskartta, pienimmät yhteiset nimittäjät, kriittiset informaatiovirrat, hallinnanympyrä, epämukavuusalue ja deal flow. Tuntuu, että käteen jäi lyhyessä ajassa paljon arvokasta. Mutta jos pitäisi sanoa viisi isoa oivallusta, mitkä ne olisivat? Tässä on lista, jonka olen nyt n. kolme kertaa kirjoittanut uusiksi. VAROITUS: ei edusta välttämättä TH:n virallista kantaa – these opinions are mine and mine alone.

1. Kokemus ja asema tekevät yrityksistä heikkoja. Vääränlainen kokemuksen tuoma ylpeys estää organisaatioita kehittymästä. Ette kuulkaa usko, kuinka paljon maailmassa menee aikaa ja energiaa siihen, että yritysjohtaja saadaan kuuntelemaan, kiinnostumaan ja edes hetkeksi unohtamaan asemansa ja kokemuksensa. Tie yrityksen uudistumiseen ja kasvupolulle käy lapsellisen ihmettelyn ja leikin kautta.

2. Kartta ei ole maasto. Yritykset ja ihmiset elävät enemmän tai vähemmän omissa harhoissa. Yritysjohdon olisi syytä vetäytyä aika ajoin etsiskelemään totuutta ja tunnistamaan virheellisiä uskomuksia. Innovaatiot löytyvät sieltä, missä toimialan uskomukset eivät enää päde ja säännöt ovat muuttuneet. Epäkonventionaalinen ajattelu auttaa rikkomaan toimialan pinttymiä.

3. Muutos lähtee omasta tekemisestä. En ole koskaan vielä nähnyt, että pysyvä muutos saataisiin aikaiseksi muuten kuin, että ihmiset itse haluavat muuttua. Tämän vuoksi henkilöstön osallistaminen on tärkeää. Keskustelulle pitää varata aikaa. Lisäksi muutos tarkoittaa aina uuden tavan tuomista arkeen. On lähdettävä tekemään vaikka lihasmuisti vastustelee. Muutoksessa on aina läsnä pieni ponnistelu ja johdon jännittävä jankuttaminen niistä samoista asioista.

4. Kerro tarinoita. Tarinat motivoivat ja inspiroivat. Tarinat ovat se yhteinen agenda yrityksen ja asiakkaan välillä. Tarinoihin on rakennettu sisälle se merkitys, usko ja tarkoitus, jota ei voi korporaatiokielellä mission statementiksi pukea. Jeesus kertoi tarinoita ja hänen tarinaansa lähimmäisenrakkaudesta kerrotaan edelleenkin. Näinä sisältömarkkinoinnin aikoina olisi syytä nöyrtyä seinämaalausten ja leirinuotiotarinoiden tasolle. Pyhät asiat ovat liian vaikeita.

5. Tule siksi, mikä olet. Löysinpä muuten elämäntarkoituksenkin. Minun elämäntarkoitukseni on tulla siksi, joka olen. Kun toteutan tarkoitustani, olen onnellinen. Kun ympäristön odotukset, käsitykseni itsestäni ja tosi minä kohtaavat, on helppo olla onnellinen. Minä riitän ja olen kiitollinen joka päivä.

Eihän tämä nyt umpipaska lista ole. Oli kannattava reissu ja tutustuin erityisen hienoihin ihmisiin. Steve Jobs meni vuodeksi Intiaan ja Toni Kopra meni Trainersille. Nyt tehdään vallankumouksia!

Ystävällisin terveisin, Tonisi