Headroom – pään yläpuolisia asioita

Pessimismistä toipumiseen kuuluu hoito, jossa luodaan musiikkia. Perustimme kahden työkaverini kanssa tehotrion alkuvuodesta 2016. Bändin nimi on Headroom. Ensimmäiset treenit pidettiin ystävämme treenikämpällä ja soitimme covereita: Kentiä, Keanea ja Snow Patrolia. Ymmärsimme heti siirtyä itsetehdyn musiikin pariin. Omien biisien soittamisessa on taikuutta: ensin ei ollut mitään ja sitten oli 12 biisiä, loitsuja, riimejä, melodioita, pauketta ja rätinää, tunnetilojen merta ja pään yläpuolisia asioita.

Huhtikuussa 2016 meillä oli jo treenikämppä ja kesää kohti mentäessä alkoi syntyä ajatus materiaalin tallentamisesta sellaiseen muotoon, että sitä kehtaisi julkaista vaikkapa internetissä. Bassot ja rummut saatiinkin tallennettua muutamassa tunnissa, mutta sitten  kun tuli maestron eli allekirjoittaneen vuoro alkaa laulaa ja soittaa kitaroita, vauhti hidastui huomattavasti. Tässä muutama henkilökohtainen vaikeus, johon olen törmännyt tuotantoa tehdessäni:

1. Oma soundi – Kun musiikkia aletaan lyödä kovalevylle ja raidat täyttyvät tuottamistasi äänistä, alat miettiä, miltä tämän pitäisi kokonaisuudessa kuulostaa ja mikä on se muista artisteista erottava oma soundi. Treeniksellä kaikki on helpompaa. Jokainen vain tekee omaa juttuaan ja jotain tulee ulos. Tuotantovaiheessa alkaa kaivaa kaikenlaista muljutinta esiin ja hakee erikoisuuksia. Tässä hommassa voi karata mopo tyystin käsistä ja sitten eksyy.
2. Äänityspelko – Kun tallennusnappia painetaan, iskee ajatus siitä, että se mitä nyt soitat tai laulat, on jotenkin lopullista. Siksi olisi syytä vetää tarkasti. Itse olen patologinen kiilaaja ja taas olen joutunut nöyrtymään sen perusasian ääreen, että joskus se vaan on tärkeintä soittaa ns. ”taimissa”. Sitten, kun alkaa vain miettiä omaa tempoa, ei muusta soittamisesta meinaa tulla mitään. Tunne katoaa.
3. Äänitysolosuhteet – Kitaroiden soitto meni ensimmäisellä yrittämisellä mönkään, kun naapuritreeniksellä käynnistyi samaan aikaan vähän äänekkäämpi soitanta. Tilannetta pahensi se, että minun VOX -merkkinen kitaravahvistin toimi vastaanottimena naapuriyhtyeen laululle. Jäi muuten monta raitaa soittamatta.

Nyt ollaan kohta marraskuussa ja sain juuri kaikki laulut laulettua kotona. Jos kitarat saisi äänitettyä pikaisesti, saattaisi pieni jouluinen julkaisu olla mahdollinen. Treenit jatkuvat normaalisti ja koko ajan syntyy uutta materiaalia. Alkaa kohta tuntua, että biisit, jotka saamme tuotantoon asti valmiiksi ovat vanhoja jo syntyessään. Pitäisi saada vähän vauhtia tähän meidän julkaisutoimintaan.

Sunnuntaisin terveisin, Toni eli Toipuva Pessimisti